Globaalikirkko - paikallinen, valtakunnallinen ja poliittinen

23.10.2022

Kristinusko syntyi tilanteessa, jossa Rooman imperiumi tarvitsi hallintoonsa ja sotiinsa runsaasti resursseja ja niitä kerättiin veroina maanviljelijöiltä, kalastajilta ja käsityöläisiltä valtakunnan köyhimmiltäkin alueilta muinaisessa Lähi-Idässä. Raamatun tekstit kuvaavat näiden riistettyjen kansanryhmien ankeaa tilannetta ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta sitten kun Jumalan oikeudenmukainen valtakunta laskeutuu maan päälle. Nykyaikaan tätä pelastuksen ajatusta on sovellettu Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan köyhien väestönosien vapaustaisteluissa kolonialismia ja diktaruurihallintoja vastaan (ks. Latvus ym., 2010). Vapautuksen teologian sanoma on ollut heille samalla tavalla lohdullinen kuin evankeliumi alkukristityille. Nykyisen, argentiinalaisen paavi Franciscuksen myötätunto on selvästi näiden sorrettujen kansanosien puolella. Maailmanlaajuinen kirkko on väistämättä paitsi paikallinen myös valtakunnallinen ja poliittinen (ks. Ahola, 2020; Latvus, 2020, Ranta 2020).

Usein kuulee sanottavan, että puoluepolitiikka ja seurakunnan hallinto eivät sovi yhteen. Kirkko ei tietenkään voi olla minkään yksittäisen poliittisen puolueen veturi tai taustavoima. Kuitenkin marraskuun seurakuntavaaleissa monilla puolueilla on varsin hienot ja kannatettavat seurakuntavaaliohjelmat. Kokoomuksen, Keskustan, Vihreiden ja SDP:n ohjelmien keskeisiä arvoja ja ydinteesejä voi kannattaa omasta puoluekannasta riippumatta. Erityisesti itseäni ilahduttaa demareiden seurakuntavaaliohjelma, joka on monin paikoin lähes sanatarkasti yhtenevä Tulkaa kaikki -liikkeen tavoitteiden ja arvojen kanssa: muun muassa samaa sukupuolta olevien vihkimisessä, syrjimättömyydessä ja ympäristövastuussa. Ohjelma päättyy todella upeasti: "Olemme mukana kirkkoa uudistavassa Tulkaa kaikki -liikkeen työssä."

Kaikista seurakuntavaalien ehdokkaista joka viides on jonkin puolueen listoilla. Muista ryhmistä Tulkaa kaikki -liike on nostanut jatkuvasti osuuttaan ehdokasmäärissä ja sen merkitys kirkollisena toimijana on kasvanut (ks. Kotimaa-lehti 7.10.2022, s. 5). Liike on puoluepoliittisesti sitoutumaton vaikka jakaakin tasa-arvon, syrjimättömyyden, heikompien auttamisen, demokratian ja lähimmäisen rakkauden arvot useimpien puolueiden kanssa. Ehdokkaiden poliittinen tausta on hyvin monipuolinen.

Seurakuntavaaleissa tulee esiin toistuvasti myös väite niiden paikallisuudesta ja kirkkovaltuuston päätösvallan rajallisuudesta. Sanotaan, että vaaleissa ei voi vaikuttaa esimerkiksi samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen, koska kirkkovaltuusto tai -neuvosto eivät voi siitä päättää. Muodollisesti ei, mutta käytännössä kyllä. Espoon, Helsingin, Oulun ja Porvoon hiippakuntien sekä Turun arkkihiippakunnan joissakin seurakunnissa kirkkoneuvosto on päättänyt luovuttaa seurakunnan tiloja kaikkien parien vihkimiskäyttöön. Niissä myös pappi voi halutessaan suorittaa vihkimisen, sillä näiden hiippakuntien kapitulit ovat linjanneet, ettei vihkimisestä pappia enää rangaista. Käytäntö alkaa kulkea muodollisuuksien edellä ja toivottavasti etenee aikanaan myös Imatralle asti.

Toinen ja varmempi tapa vaikuttaa vihkimisasiaan on äänestää seurakuntavaaleissa niitä ehdokkaita, jotka kannattavat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kirkkovaltuutettuina he äänestävät helmikuussa 2024 asiaa kannattavat maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen. Kun siellä ¾ edustajista (81/108) kannattaa tasa-arvoista avioliittoa, asia on loppuunkäsitelty. Itse asiassa seurakuntavaalit ovat ainoa mahdollisuus seurakuntalaisille vaikuttaa asiaan, sillä kirkolliskokousvaaleissa eivät vielä saa äänestää muut kuin kuin kirkkovaltuutetut, seurakuntayhtymien neuvostojen jäsenet ja papit.

Tämänkertaisissa vaaleissa Imatralla on kaksi ehdokaslistaa. Molempien vaaliohjelmassa on paikallisuutta ja valtakunnallisuutta, painotukset vain hieman vaihtelevat. Paikallisuus ja valtakunnallisuus kietoutuvat kiinteästi yhteen. Seurakunnat hoitavat esimerkiksi yhteiskunnan kannalta välttämätöntä hautaustointa ja hautausmaiden ylläpitoa, johon valtio myöntää avustusta. Seurakunta liittyy väistämättä suurempaan kokonaisuuteen niin taloudellisesti kuin hallinnollisesti. Toki paikallisten ihmisten tarpeet ja huolenaiheet on otettava päätöksenteossa huomioon ja vietävä tarvittaessa eteenpäin aina kirkolliskokoukseen asti. Seurakunnan työntekijöiden työtä rasittaa esimerkiksi ylenmääräinen toimintojen tilastointi. Kirkolliskokous voi tehdä päätöksiä, joilla sitä järkeistetään ja kevennetään. Valtuustossa ja neuvostossa yhteistyötä tekemällä seurakuntaa viedään eteenpäin molempien valitsijayhdistysten ohjelmissa mainituissa tavoitteissa. Äänestäjä päättää mitä tavoitteita ja arvoja pitää itselleen tärkeimpinä.

Kauko Mäkinen

Kirjoitus on aiemmin julkaistu blogina Imatran seurakunnan verkkosivulla 17.10.2022. Tähän versioon on lisätty Porvoon hiippakunta ja Turun arkkihiippakunta, joissa samaa sukupuolta olevia pareja voidaan vihkiä joissakin seurakunnissa.

Viitteet

Ahola, Miika: Uskontoa ja politiikkaa pitää sekoittaa. Kolumni, Maan suola-verkkolehti, 16.6.2020, kirkkohallituksen toiminnallinen osasto.

Kotimaa-lehti: Puolueiden osuus ehdokkaista pieneni entisestään. 7.10.2022, s. 5.

Latvus, Kari (2020): Lisää politiikkaa kirkkoon. Pääkirjoitus, Maan suola-verkkolehti, 17.9.2020, kirkkohallituksen toiminnallinen osasto.

Latvus, Kari, Häkkinen, Sakari, von Weissenberg, Hanne (2010): Köyhien Raamattu. Kirjapaja.

Ranta, Salla (2020): Politiikka kietoutuu hengellisyyteen. XL-artikkeli, Maan suola-verkkolehti, 24.5.2020, kirkkohallituksen toiminnallinen osasto.


Luo kotisivut ilmaiseksi!